Pedagogisissa opinnoissa olen saanut pohtia soitonopettajan työtä opettajan ammattietiikan kautta.
"Opettajuuden ydin muodostuu neljästä perusarvosta: ihmisarvosta, totuudellisuudesta, oikeellisuudesta sekä vastuusta ja vapaudesta. " (OAJ, opettajan ammattietiikka) https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/ Kuinka opettaja ammattietiikka toteutuu omassa opetuksessani? Voinko sitoutua ylläoleviin arvoihin? Mitkä eettisen toiminnan takana olevista arvoista tuntuvat helpoilta tai vaikeilta toteuttaa, miksi? Ihmisarvo Tämä on helppo toteuttaa ja itsestään selvää. Tilanne jossa tämä voisi olla minusta vaikeaa, olisi ehkä sellainen, että joku töissä (oppilas tai kollega) käyttäytyy epäkunnioittavasti minua tai oppilaita kohtaan. Silloin täytyy muistaa että toisen käytös ja hänen ihmisarvonsa on pidettävä silti erillisinä asioina. Käytöstä voi ja tuollaisessa tilanteessa pitääkin kritisoida tai "oikaista" eli antaa esimerkki paremmasta käytöksestä. Mutta henkilökohtaisuuksiin ei saa mennä eikä lähteä puimaan sellaisia asioita joihin hänellä ei ole valinnan mahdollisuutta, eikä sellaisia, joihin hänellä on oikeus (kuten omat mielipiteet). Yhteisistä pelisäännöistä sopimalla epäkunnioittava käytös voidaan rajata pois. Yksityisyyden kunnoittaminen kuuluu minusta myös tähän. Täytyy muistaa huolehtia esim. sähköpostiliikenteessä henkilötietojen tietoturvasta ja siitä että oppilaiden asioista ei lörpötellä tarpeettomasti muiden kuullen. Musiikkipiirit ovat pienet joten myös kolleegoista puhuessa olisi syytä muistaa kunnioitus. Totuudellisuus Tämän ymmärrän tarkoittavan sitä, että rehellinen tulee olla, mutta sanansa voi valita tarkkaan. Luulisin että tämä koskee etenkin arviointeja ja palautetta. Palaute (niin tunnilla annettava jatkuva korjaava ja kannustava palaute kuin virallisemmat opintosuoritusarvioinnit) pitää pystyä perustelemaan yksityiskohtaisemmin kuin "joo, hyvä". Esimerkiksi voi tulla tilanne, jossa pitäisi saada oppilas hahmottamaan oma realistinen taitotasonsa. Totuudellisuuden arvo liittyy myös opettajan ammattiroolin, muusikonroolin tai yksityisroolin yhdistämiseen. Voinko olla tunnilla tällainen, jos muualla olenkin sellainen? Voinko sanoa oppilaille näin vaikka ystäville sanon noin? Esimerkiksi ammattiopiskelijoille pitäisi ehkä kertoa enemmän työelämän realiteeteista, mutta toisaalta, onko opettajallakaan niistä varmaa tietoa, kun työelämä johon oppilas valmistuu, on jo erilainen kuin se jossa opettaja on tottunut toimimaan? Tietysti opettajankin täytyy voida sanoa "en osaa" "en tiedä" tai vastaavaa, ei tarvitse esittää kaikkivoipaa. Myös omat virheet pitää uskaltaa myöntää. Herää kysymys, että entäs sitten, jos opettaja on jossain tilanteessa epävarma? Hänen odotetaan tekevän nopeita ja oikeita päätöksiä. Mutta joskus se on vaikeaa. Saako epävarmuuden täräyttää vai luoko se vain turvattomuutta, jos opettaja kysyy oppilailta neuvoa? Herättääkö se vain epäluuloa opettajan kykyjä ja taitoja kohtaan? Oikeudenmukaisuus Tähän luultavasti vaikuttaa opettajan sisäiset, tiedostamattomat mallit. Kaikilla meillä on ennakkoluuloja ja teemme hyvin nopeasti arvioita tapaamistamme ihmisistä. Toisten kanssa vaan "synkkaa" paremmin. On helppo huomaamattaan suosia ryhmän vahvinta tai heikointa etenijää (antaa eniten huomiota, eniten palautetta, eniten kannustusta, jne). On helppo vahingossa suosia sitä jolla on sama temperamentti tai sama musiikkimaku kuin itsellä. Yksilöopetuksessa tämä ei ole niin suuri ongelma mielestäni, koska silloin on helpompi tutustua ja virittäytyä, ja silloin ei ole edellytyksiä kilpailutilanteelle. Suosio tai epäsuosio voi näkyä pienissä eleissä ja sanoissa, tai vaikka siinä, kenelle annetaan ja keneltä evätään mahdollisuuksia (vaikkapa esiintymisiin, koulun välineiden käyttämiseen, lisäkursseille osallistumiseen, jne). Myös oppilaiden perheitä ja vanhempia pitää kohdella oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti ja koittaa löytää ratkaisuja esim.kielimuuriin. Pitää olla henkisesti valmis suhtautumaan tyynesti esimerkiksi siihen että oppilaalla on vaikka kaksi äitiä tai kaksi isää, vain yksi jompaa kumpaa, tai ei välttämättä ollenkaan. Tai hänen vanhempansa ovat ministerejä tai muita julkisuuden henkilöitä. Tai kotoisin ihan jostain muusta kulttuurista. Yleensä musiikkikouluissa on määritelty jonkinlaiset säännöt ja niistä olisi hyvä pitää kiinni. Jos joustaa, niin joustaa sitten kaikkien perheiden kanssa saman tyyppisesti, eikä vain joidenkin valittujen. Tasa-arvoista kohtelua täytyy voida saada myös itseä kohtaan musiikkikoulun johdon ja muiden opettajakolleegojen suunnalta. Jos työyhteisössä on huono meininki niin se opettajan kautta vaikuttaa kyllä oppilaisiinkin. Vapaus ja vastuu, opettajan arvomaailma Opettajalla on paljon vastuuta. Yksittäinen opettajan kommentti tai teko voi jäädä oppilaan mieleen loppuelämäksi, vaikuttaa tosi voimakkaasti persoonan kehitykseen. Opettajalla on Suomessa myös paljon vapautta. Itse jotenkin toivoisin että musiikkipedagogi saisi olla samalla myös taiteilija. Ei tarvitsisi yrittää olla se yhteiskunnan keskiluokan mallikappale. Tietysti maan lakia pitää noudattaa, opetuksen tulee olla oppilasta rakentavaa eikä tuhoavaa, ja omaa opetusta pitää peilata opetussuunnitelmiin sikäli mikäli sellaisen mukaan opetetaan. Mutta mä ajattelen että taideaineiden opettaja saa olla persoonallinen ja räväkkäkin, antaa elävän esimerkin rohkeudesta ja siitä, että on mahdollista ja hyödyllistäkin välillä kyseenalaistaa ympäröiviä normeja. Tietysti täytyy aina muistaa huolehtia hyvästä vuorovaikutuksesta, opetustilanteen tunnelmasta, se minkä ikäisten kanssa on tekemisissä, ja mikä on tekemisen päämäärä.
0 Comments
Leave a Reply. |
pedagogi
|